Ee tuu kessee

Aenekaa miun bloggailuista. Onko huimat 2 vuotta kun viimeks oon mitään kirjottanut.

Ei kyl oo ollu aikaakaan. Lapset sekoilee ja äiti kans. Ainakin koulu on ollut pakoilulistalla ja pahasti. Mut nyt on viimeiset hengenvedot artesaaniopinnoissa käsillä vihdoinkin. Ens viikolla pitäis esitellä viimeiset 6 näytön osa-aluetta eli 3 varsinaista työtä.

Sormet syyhyää kamalasti tekemään kaikkee muuta ja just semmosta, mitä ite haluu. Ja luovuuden voi taas päästää valloilleen. Koulujutuissa on aina jokin rajoittava tekijä, ettei voi tehdä mitä haluu ja into menee. Ei ehkä täysin, mut rajoitukset ja säännöt ei oo mua varten. Ainakaan luovassa työssä. Taiteilija, mikä taiteilija.

Tossa nyt on vieressä viimeisin valmistunut työ vaiheessaan. Mun taidekäsityön keskiosa. Tuli toikin ommeltua mattoon kiinni. 

Mut valmis parisängyn päiväpeitto siitä tuli kuin tulikin. Vielä kun sen sais arvostelutettua ja käyttöön. Tuli nimittäin mukavan raikas ja kesäinen.

Hurraa!!

Se on nyt valmis. Saa laitettua huomenna tekeleensä luokan näyttelyyn ja pääsee keskittymään uusiin projekteihin. Sen nyt ainakin opin, että voisi jatkossa pitää hieman pienempinä nuo työt. Ei edes jaksanut ihailla omien kättensä jälkiä, kun oli niin uupunut tosta loppurutistuksesta. Huoh!

Urakka

Onpahan tullut haukattua melkoinen pala koulutyöksi. Lalalaa mä seinävaatetta tikkailen... Aargh! Sen pitäis olla jo valmis, mutta kun ei ole. Vähän rajoittaa tuo oikea elämä luovuutta.

iBloggailua

Jos sitä vaikka kännykällä yrittäis, kun konetta tulee availtua hätäseen kerran viikossa nykyään. Elokuussa aloitin sisustusartesaanin opinnot. Kivaa on ollut, varsinkin kun pääsee tekemään käsillä kaikkea uutta ja kivaa. Huovutusta ja kudontaa on ollut tähän mennessä ja nyt alkavalla jaksolla on kirjontaa ja sisustusompelua. Ainakin tuon rahin vois kunnostaa... Joskin sohva kyl kaipais uutta väriä, mut se on kyl tosi iso homma sitten... Kai. No, eipä mulla tällä kertaa muuta. Heippa!

Kaikki on hyrskyn myrskyn...

... ei edes heikun keikun. Sekasorto on pysyvä olotila tässä huushollissa näköjään. Lauantaina siivottiin vapuksi, vapunjuhlijat sotkivat, lauantain jälkeisenä yönä siivosin jäljet, sunnuntaina tuli pojille kerrossänky, joten taas on kaikki sekaisin kun entiset sängyt piti purkaa ja lelulaatikoita siirrellä ympäri taloa. Sängystä jäi puuttumaan ruuvipussi ja turvalaita, joten sitä ei saatu sunnuntaina kasaan vielä. Nyt sitten yksi pesäpuu on parkkeerannut itsensä ruokailutilan keskelle keittiön oviaukon eteen. Ruuvipussi ja laita löytyi edellisestä kodistaan ja saapui tänä aamuna. Toivottavasti illalla unipuu on kasassa.

Sekasorto kulminoitui tänä aamuna siihen, että ekaluokkalaisen reppua ei kerta kaikkiaan löytynyt mistään. Itse sen vielä koulusta hain p

erjantaina, enkä kiinnittänyt sitten mitään huomiota siihen, oliko herralla reppu vai ei. Tooosi hyvä äiti! Vouhotin vaan vappujuttuja ja Aadan prinsessatiaraa.

Esikoinen otti sitten veljensä repun (hitsin hyvältähän se sillä näytti) lainaan. Semmoinen kutina kyllä tuli, että varmaankin se reppu on unohtunut

kouluun. Herra hajamieli kun on.

Eilen lähti viimeisetkin muumiboordin rippeet poikain huoneesta muuten. Tilalle teipattiin ralliraitateipillä uudet kuviot. Enää ei tarvii isojen poikien häpeillä muumeja. Päälle kun oli eskrilainen liimaillut jo Ninjago-tarroja.

Ihanaa!!!

Kevät vapauttaa luontoa talven kahleista. Tuntuu kuin talokin olisi ollut vankina, kun semmoiset toista metriä korkeat kinokset piti loitolla pihalta ja me sen mukana!

Lapset kirmailee heti pihalle pyöräilemään, kun vaan kotiin pääsee ja läksyt tulee tehtyä vauhdilla, kun on kiire ulos.

Ehkä kesäkuussa Aadakin pääsee pihalle konttailemaan, kunhan saadaan terassi rakennettua. Tuo betoni ei oikein houkuttele vielä vauvaa ulos laskemaan. Ja tietysti nurmikolta löytyy kaikkea mukavaa ihmeteltävää ja maisteltavaa. Muurahaisia, apiloita, voikukkia ja multaa. Voi sitä ihmettä kun neiti pääsee nautimaan toisesta kesästään!

Suvi on saapunut olohuoneeseemme

Nyt se isäntä sitten haksahti rouvaa hemmottelemaan. Tänään oli Carlsonilla Vallilan verhot ja tyynynpäälliset - 25% ja sain kuin sainkin ympäripuhuttua meidän olkkariin ne edellisessä postauksessa ylistämäni Suvi-verhot.

Toinen on paikoillaan jo ja toinen odottaa hetkeä, jolloin ehdin sen lyhentää ja silittää.

Hieman konstikas oli kyllä tuo liimanauha kankaalle, joka kestää yhden pisteen silityslämmön. Otin kyllä riskin ja silitin kahdella pisteellä kera höyryn.