Hetki aikaa hengähtää

Enpä olisi uskonut, että kotiäidin elämä on näin hektistä. Moneen päivään ei ole ehtinyt olla yksinään hetkeäkään. Vieläkin on melkoisen sekava olo kaiken hässäkän jälkeen. Esikoisella alkoi 12. päivä koulu ja keskimmäisellä eskari. Kuopus on nyt 5-viikkoinen. Isäntäkin on ollut lomalla kuun alusta, joten kotona on jatkuvasti jotain menossa. Onhan tämä toki ollut mukavaakin, mutta pää tuntuu tällä hetkellä ihan mehiläispesältä. Surinaa vain. Syksy on semmoista aikaa muutenkin, että kaikkea uutta on menossa koko ajan. Huomenna pitäisi vielä muistaa soitella taitopajalle, jos päästäisiin esikoisen kanssa kursseille. Esikoinen tahtoo käsityökouluun ja itseä kiinnostaisi lokakuun Tilda-kurssi.
Tämän päivän suurin saavutus taitaa olla koristekaalin istutus ruukkuunsa. Ja tulihan tuossa esikoisen koulukaverin äidin kanssa hoidettua poikien koulustapaluuhässäkän selvityskin. Siinä oli isommat pojat kiusanneet ekaluokkalaisia ja kaveri oli hiiltynyt sen verran, että oli nakannut tyhjällä kaljatölkillä niitä, mutta se olikin osunut meidän poikaa päähän. Ja vissiin oli jännitys purkautunut nauruna. Oma oli tosi itkuinen ja pahana kun tuli koulusta ja ensin nyhdettiin tilannetiedotusta häneltä ja sitten laitoin kaverin äidille viestiä asiasta. Tulivat sitten selvittämään tilannetta meille.

Nyt on sitten se homma unohdettu ja esikoinen lähti ekaa kertaa partioon. Mies ja keskimmäinen on kirjastossa sen aikaa. Isäntä sai vielä tyttösenkin nukkumaan ennen lähtöään. Joten nyt on niin hiljaista, että kiipeilen melkein seinille. Tekemistä olisi niin paljon, ettei tiedä mihin ryhtyisi. Joten istuin sitten koneen ääreen nauttimaan omasta ajasta. Ehtiihän noita hommia tehdä silloinkin, kun perhe on kotona.