Syksypohdiskeluja

Tämän syksyn vetäytymiskausi on menossa. Haluaa käpertyä vain sohvan nurkkaan neulomaan ja katsomaan telkkarista jotain hyvää sarjaa. Ei kiinnosta juhlimaan lähteä, eikä haalia mitään ylimääräistä toimintaa. Siivoaminen tuntuu toisarvoiselta toiminnalta, vaikka olisihan se mukava kun olisi siistiä ja kaikki tip top. Mutta se on kuitenkin vain hetken huumaa, kun taloudessa asuu 3 kakslahkeista, joista kaksi on alle 10-vuotiaita.

Joillekin se vaan tuntuu olevan niin julmetun vaikea ymmärtää, että joku ei vaan omasta tahdosta halua lähteä juhlimaan ja tietää jo syyskuussa, ettei tahdo yksiäkään pikkujouluja juhlia. Alkoholi maistuu suussa yököttävältä eikä krapula houkuttele. Kotona on mukava olla ja ihastella tuota suloista 3-kuista prinsessaa ja seurustella hänen ja vanhempien lasten kanssa. Miksi siis pitäisi väkisin lähteä tuulettumaan, kun niin kuuluu tehdä? Ja jos ilmoittaa, ettei tahdo lähteä, suututaan. Tai jos on kipeänä, kuulee silti raportin kaikesta ja vannotetaan, että seuraavan kerran parin kuukauden kuluttua uudelleen ja sitten vedetäänkin oikein kunnon perseet.
Lisää kauhistusta aiheuttaa, kun yrittää sanoa, ettei kiinnosta. Kyllähän 3-kymppisen KUULUU haluta käydä baarissa välillä...

Mutta enhän mä olisi lisää lapsia tehnyt, jos en olisi halunnut jäädä kotiin enää kun isommat ovat jo siinä iässä, että ne on helppo saada yökylään.
Elämä vaan on mulla tässä ja nyt sen verran hyvin, että haluan nauttia siitä sellaisena kuin se on. Haikailematta muuta. Ei tässä enää olla nuoria, vaikka kauniita kylläkin. :) En mä halua muiden kuin oman mieheni huomiota ja baareissa sitä väkisinkin tulee aina joku tyrkyttämään ja sitten saa kuulla kurjia kommentteja tuntemattomilta ihmisiltä, jos ja kun ei seura kiinnosta. Onko se oikein? Ja onko se väärin, jos ei halua sellaista kokea?