Vuosi alkoi tasan vesirokolla. Uuden vuoden päivänä alkoi pojille näppylöitä nousemaan. Ja kun ne parantui, sairastui Aada. Jesh!
Aadan vesirokko kun on loppusuoralla, tulee eskarista viestiä, että siellä on jollain syyhypunkki. Vieläköhän sekin tähän syssyyn saadaan? Itsellä on olkapää tulehtunut toista viikkoa ainakin... Seurauksena kipeän Aaduskaisen kantelusta. Sunnuntain joogatunti helpotti sitä hetkeksi, mutta tiistaina löi kipu niin pahana takaisin, että makasin puolesta päivästä iltaan asti peiton alla palellen ja voiden pahoin.
On tässä kuitenkin jotain ehditty aikaankin saamaan. Omepeluinspiraatio olis hirmuinen, kun osaisi vaan suunnata sen tekemiseen ja ehtisi keskittymään tarpeeksi pitkään. Eilen äiti toi ompelukoneen ohjekirjan (olen käyttänyt konetta jo kohta 10 vuotta ommellen pelkkää suoraa ja siksakkia) ja nyt pääsee täydellä teholla käyttämään toimintoja.
Näistä se ajatus sitten lähti... Etummaiset kirjat on olleet Aadan kummitädillä lainassa ristiäisistä lähtien, joten nyt vasta ehti kunnolla paneutumaan. Ja sieltähän löytyy vaikka sun mitä tekemistä tälle vuodelle. Ensimmäisenä näki uuden elämän entiseltä työpaikalta koneliinoiksi tarkoitettujen lumppujen parhaat palat Aadan pöksyinä.
Eikö tullutkin söpöt? Pilvikangas on vanhasta lasten pussilakanasta ja pilkulliset kankaat vanhaa esiliinaa. Nauhat ovat Tilda-nauhaa, joka on sitten ihan käyttämätöntä.
Lisäksi olen alkuvuodesta ommellut noita kierrätystöitä varten melkein 20 metriä vinokanttinauhaa. Se olikin semmoinen urakka, että en ihan heti ala uudestaan moiseen. Teen sitten varmaan tarpeen mukaan lisää. Ja jätän kyllä silittämisen käyttöhetkeen. Ei Erkkikään viitsi kilometritolkulla alkaa nauhoja silittelemään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti