Olipas järkyttävä yö ja aamu. Aaduskainen raivaroi mulle alkuyöstä moneen otteeseen ja sain vasta kahden ja kolmen välillä unen päästä kiinni. Aamulla sama jatkui. Neiti huusi kuin syötävä kun hetkeksi selkänsä käänsi. Hirveesti ei tilannetta helpottanut sekään, että Mies lähti Varkauteen purkamaan mummonsa jäämistöjä aamusta. Aamupalalla kaasin teet syliini, kun yritin syötää puuroa tytölle samalla huonolla menestyksellä. Itku meinasi itsellekin siinä tulla. Ei muuta kuin takaisin pehkuihin ja ämmaa tytölle. Ja siihehän sitten nukahdinkin. Puoli kaksitoista havahduin, että nyt pitäisi olla lähdössä hakemaan keskimmäistä eskarista. Jesh! Tästähän tuleekin loistopäivä! Onneksi äiti ehti käydä hakemassa pojan. Aada sentään oli ihan iloisella tuulella herätessään.
Keittelin kahvit ja neiti touhuili lattialla tyytyväisenä ja nauravaisena. Posti toikin sitten uutta mietittävää. Tuli kutsu Aadalle magneettikuvaukseen, joka tehdään nukutuksessa. Tietysti tuo nyt oli odotettavissa, mutta olin päättänyt olla sitä miettimättä etukäteen yhtään. Nyt se sitten oli pakko kaivaa työn alle. 31.1. se sitten tapahtuu. Aadalla on ollut värvettä vasemmassa silmässä jo kolmisen kuukautta. Sitä on tutkittu neurologilla ja silmäpolilla, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Nyt otetaan sitten noi magneettikuvat varmuudeksi, jos niistä jotain löytyisi.
Onneksi tuli uusi Novitan lehtikin, jotta saapi jotain muutakin mietittävää. Inspis iski heti... Näitä voisi kokeilla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti